Shamaanit evoluutioteorian näkökulmasta

Shamaanit voidaan ymmärtää yksilön ja kulttuurin evoluution yhteisenä tuotoksena

Kirjoitin eilen shamaaneista pienyhteisön hengellisenä johtajina, jossa termi ”hengellinen johtaja” tulisi ymmärtää laajasti jonkinlaisena sulautumana modernista papista, päivystävästä dosentista ja tuomarista. Voimme pohtia myös shamaaneja (ja heidän heimoyhteisöjään) evoluution näkökulmasta.

Arvaan, että shamaanien ensimmäiset esiasteet ovat syntyneet samoihin aikoihin, kun ihmiset ovat valjastaneet tulen. Sitä myöten näillä shamanistisilla heimoilla on ollut vähintään 400.000 vuotta kehittyä. Jos ajatellaan yhden shamaanin valtakauden kestävän arviolta noin 20 vuotta, niin tuohon aikaan on mahtunut noin 20.000 shamaanisukupolvea. Shamanismi on syntynyt evolutiivisilla mekanismeilla kulttuuriin ja toden näköisesti myös ihmisen geneettisesti määräytyviin persoonallisuusominaisuuksiin tuona aikana.

Näitten yhteisöjen erilaiset perinteet ja tarinat ovat hioutuneet optimaalisiin muotoihinsa näitten määrättömien sukupolvien kuluessa. Voi olla, että ne eivät ole hyödyllisiä enää modernissa yhteiskunnassa, mutta mielestäni on ylimielistä ajatella, että ne ovat vain typerien, sivistymättömien ihmisten älytöntä ja taikauskoista pälpätystä. Nämä perinteet ovat onnistuneet pitämään ihmisiä hengissä esimerkiksi Lapin äärimmäisen vihamielisessä ympäristössä useita tuhansia vuosia. Vertailun vuoksi elämme yhteiskunnassa, joka juhlii satavuotissyntymäpäiväänsä tänä vuonna.

Evoluutiossa on varmaankin kehittynyt myös shamaaneille suotuisia luonteenpiirteitä. Heidän eräänä keskeisimpänä ominaisuutenaan on päätösten tekeminen. Heimon menestys on kiinni siitä, että he valitsevat keskuudestaan järkevimmän, moraalisesti tarkkanäköisimmän jäsenen tekemään päätöksiä, joka toisaalta myös kykenee kommunikoimaan ne. Toisin sanoen heimon menestykseen vaikuttaa shamaanin älykkyys [1]. En yhtään ihmettelisi, jos shamaani olisi päässyt tutustumaan naisten väkeen omaa tasaosaansa huomattavasti enemmän. Tämän tyyppiset kulttuurilliset piirteet ovat ajaneet älykkyyden kehittymistä ja säilymistä ihmispopulaatiossa. Shamanismi on ollut kenties juuri se kulttuurillinen piirre, joka kehittänyt ihmiselle älyn.

Toinen puoli shamanismiin liittyvästä yksilön evoluutiosta on se, että olemme mukautuneet tunne- ja kognitiotasolla sellaisiksi, että haluamme löytää shamaanin. On hyvin mahdollista, että shamanismin syntyyn vaikuttanut se, että ihmiset ovat luontaisesti halunneet shamaaneja. Ei ole kaukaa haettu ajatus, että vain sellaiset heimot, joitten yksilöillä on sisäinen tarve [2] löytää itselleen shamaani. Toisin sanoen, se että meillä on ollut olemassa shamaaneja tarkoittaa sitä, että me haluamme shamaaneja elämäämme.


[1] Sana ”älykkyys” tulee tässä ymmärtää mahdollisimman laajalti sellaisena kognitiivisena kapasiteettina, joka mahdollistaa tarkemman todellisuuden ymmärtämisen, sosiaalisten tilanteitten ymmärtämisen, kyvyn kommunikoida ja niin edelleen. Ymmärrän, että kyseessä on hieman kehäpäätelmän tyyppinen päätelmä tässä yhteydessä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että älykkyys kannattaa yleisesti ymmärtää kognitiivisena kapasiteettina hallita monimutkaisia tilanteita, joissa on mahdollisuus harkintaan.


[2] Erilaiset sisäiset tarpeet, kuten esimerkiksi tarve läheisyyteen, syntyvät suurilta osin biologisesti ja ovat periytyviä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s