Pullossa oleva laiva

Pullossa oleva laivan pienoismalli paljastaa meille, että ajattelemme näkemämme ensin työkaluina, vasta sen jälkeen esineinä

Pulloon rakennettu laiva kuvastaa mielenkiintoisella tavalla ihmisen kognitiota. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Kun pienoismallilaiva on pullossa, sitä katselemalla on helpompi kuvitella katselevansa oikeaa laivaa ja vaikkapa kuvitella laivalla tapahtuvan romanssin käänteitä ja laivaa kohtaavan meritaistelun. Pienellä yrittämisellä voit kuvitella laivan kannella komentoja jakelevan merirosvokapteenin ja meren kohinan. Pienoismalli tuntuu enemmän oikealta laivalta, kun se on pullossa.

Kyse on affordanssista. Kaikilla esineillä on affordansseja eli niihin liittyy tietynlaisia toimintoja. Vesilasista voi juoda. Leipää voidellaan. Peilin edessä peilaillaan. Käden kokoisiin esineisiin tartutaan. Affordanssit tulevat meille esineisiin liittyen hyvin luontevasti, ilman että asiaa tarvitsisi sen kummemmin miettiä. Ei kukaan yli vuoden ikäinen ihminen oivalla, että vesimukiin voi tarttua. Siihen vain tartutaan.

Affordanssit asuvat aivoissa omassa osassaan, jota kutsutaan liikeaivokuoreksi. Kyseessä on risteysalue havaintojen ja toimintojen välillä. [1] Affordansseihin liittyy epäintuitiivinen seikka. Sitä ajattelee, että kun silmä näkee vasaran, niin mieli tunnistaa esineen ja lopulta voimme halutessamme tulkita esineen työkaluksi jolla voi naulata. Todellisuudessa asia on päinvastoin. Silmien näkemä prosessoidaan liikeaivokuorella, ennen kun tieto etenee etuaivolohkolle. Silmien näkemä vasara tulkitaan siis ensin työkaluksi ja vasta sen jälkeen esineeksi. Ennen kuin tiedät katsovasi vasaraa, aivosi ovat prosessoineet sen, miten siihen tartutaan, miten sitä heilutetaan, jne. Näistä affordansseista sekä itse näköhavainnosta sitten tehdään vasta myöhemmin tulkinta, että katselet vasaraa. Havainnon toiminnallisuus tulee siis ennen käsitteellistä abstraktiota.

Tällaiset oivallukset auttavat paremmin ymmärtämään ihmisenä elämistä. Mietitään vaikka herkkulakkoa. On hyödyllistä ymmärtää, että et voi nähdä sipsejä, ilman että ajattelen niitten syömistä. Parempi siis pistää herkut piiloon. Vastaavasti erilaisen kuvallisen ilmaisun voimaa on helppo aliarvioida: Suurin osa havaintosi nimittäin jäävät esitietoisiksi eli näet ne silmilläsi, niihin liittyvät affordanssit aktivoituvat (ainakin osin), mutta tietoinen tulkinta havainnosta jää tekemättä. Näet, mutta et tiedä nähneesi. Sitä sopii miettiä, millaisessa maailmassa esitietoiset aivomme elävät, kun annamme ympäröidä itsemme mainoksilla, jotka tihkuvat ruokaa, seksiä ja materiaalisia unelmia.

Samat lainalaisuudet ovat myös pulloon laitetussa laivan pienoismallissa. Laivan ympärillä oleva pullo rikkoo pienoismalliin liittyvän tarttumisen affordanssin, joten pienoismalli ei tunnu pieneltä esineeltä yhtä helposti. Silloin tulkitsemme sen helpommin oikeaksi laivaksi. Sen takia se toimii aikuisilla [2] helpommin mielikuvituksen lähteenä. Liekö se yksi syy siihen, että niitä on niin miellyttävä katsella.


[1] Kannattaa muistaa, että ihmisen aivot ovat syntyneet evoluution kuluessa ainoastaan ohjaamaan toimintaa, joten kyseessä on erittäin keskeinen aivoalue. Jos et voi liikkua, olet, evoluution näkökulmasta, vain tarpeeton möykky lihaa.


[2] Lapsilla ei ole vastaavaa ongelmaa mielikuvituksen kanssa. Heille riittää pelkkä kaarnanpalanenkin laivaksi. Heille oleellista on, että he pääsevät leikkimään esineellään eli liikuttelemaan sitä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s